Vaikka ragdoll-rotu kehitettiin Kaliforniassa jo 1960-luvun lopulla, ensimmäiset rodun edustajat nähtiin Suomessa vasta yli 20 vuotta myöhemmin, vuonna 1992. Silloin Mogwai’s-kissalan kasvattajat Tuija ja Kari Juntunen toivat Saksasta ruskean bicolour-naaraan ja sinisen colourpoint-uroksen.

EC Dungle-Duck’s Cinderella oli ensimmäinen Suomeen tuotu ragdoll-naaras. Se synnytti Mogwai’s-kissalaan kolme pentuetta ja sen jälkeen neljä pentuetta Allierags-kissalaan. Kuva Hely Klemolan albumi

Ensimmäinen Suomessa syntynyt ragdoll-pentue näki päivänvalon lokakuussa 1993, kun Saksasta tuotu pariskunta sai pennut Mogwai’s-kissalaan. Pentueeseen kuului kaksi urosta ja yksi naaras. Urokset myytiin lemmikeiksi, mutta naaraspennusta, Mogwai’s Bessiestä, tuli Suomen ensimmäinen kotimainen emokissa.

Alkuvuosina kotimaisia kissoja oli vasta vähän saatavilla, joten ensimmäisellä vuosikymmenellä varsinkin kollit tuotiin useimmiten ulkomailta. Yksi merkittävimmistä uroksista Suomen ragdoll-kasvatukselle oli Britanniasta tuotu Ragtime King of Finland (s. 18.9.1993), sillä se löytyy edelleen sukutaulusta isolla osalla kotimaisista kissoista. Poikkeuksellisen suurikokoinen, aikuisena 10 kiloa painanut kolli tuli Suomeen kesäkuussa -94 lemmikiksi ja näyttelykissaksi, mutta ennen kastroimista se ehti siittää kaksi pentuetta.
Kingille syntyi yhteensä vain kuusi henkiin jäänyttä pentua. Näistä kuudesta kuitenkin viittä käytettiin kasvatukseen, ja niille syntyi eri kasvattajanimille paljon pentuja. Näin Kingin geenit levisivät laajalle maamme ragdoll-kantaan.

Nykyisin eniten siitoskissoja tuodaan Pohjoismaista ja Puolasta, mutta alkuvuosina kissoja tuli erityisesti Britanniasta ja Yhdysvalloista. Pari kissaa oli lähtöisin jopa Australiasta asti. 

Ragdoll-kasvattajat ymmärsivät pian, että uuden rodun tuominen maahan ja kasvatuksen laajentaminen vaatii paljon yhteistyötä. Suomen Ragdoll-kissayhdistys ry:n perustamiskokous pidettiin 18.4.1993 Lylyisten kartanossa Hormajärvellä. Läsnä oli seitsemän henkilöä, joista muodostettiin yhdistykselle hallitus. Ensimmäinen jäsentiedote ilmestyi jo samana syksynä nimellä ”Jäsenlehti”. Lehden nimeksi tuli Ragdolls numerosta 1/94 lähtien.
Vuonna 1994 yhdistys järjesti Helsingissä esittelynäyttelyn, jossa ragdoll-rotu esiteltiin yleisölle. Yhdistyksen ensimmäiset verkkosivut tehtiin jo vuonna 1996.

Aluksi kasvattajat olivat erityisen kiinnostuneita kuvioiden ja värien periytymismekanismista, jota ei tuolloin vielä ollut niin selkeä kuin nykyään. Valkoisen määrä ei ollut aina vakiintunut, ja kuviovirheellisten siitoskissojen kuvio saatettiin joskus määritellä väärin, mikä hämärsi asiaa edelleen.

Rodun terveysasioissa Suomen Ragdoll-kissayhdistys ry on ollut yksi edelläkävijöistä rotuyhdistysten keskuudessa. Yhdistykselle perustettiin terveystyöryhmä ensimmäisten joukossa, heti korat-yhdistyksen jälkeen.

Vuonna 1993 Suomessa syntyi vain kolme pentua eli edellä mainittu Mogwai’s-pentue. Seuraavana vuonna pentuja syntyi viisi pentua, vuonna 1995 niitä syntyi jo 15 ja seuraavana vuonna yhteensä 27. Nousu jatkui jyrkkänä aina vuoteen 2008 asti, jolloin rekisteröitiin 822 ragdollia. Nykyään rodun rekisteröintimäärät ovat vuosittain noin 580–650 kissaa.

Vuosituhannen vaihteessa ragdollit esiintyivät usein televisiossa ja lehdissä. Vuonna 2003 Iltasanomat kertoi, kuinka Brunein kruunuprinssi oli löytänyt netissä surffaillessaan Mirandos-kissalan ragdollin nimeltä Sara, ihastunut siihen ja ostanut sen itselleen. Lehdessä mainittiin myös, että prinssin 20 kissasta sänkyyn oli pääsy vain kolmella suosikilla, joista Sara oli yksi.

Suosikkiasema ei tuo mukanaan pelkästään myönteisiä asioita. Pentujen kysyntä oli suurta alusta lähtien ja niiden myynti oli helppoa, mutta samalla pienessä populaatiossa esimerkiksi houkutus siitoskissojen liikakäyttöön oli vaarana. Alkuvuosina saatettiin siitoskissoja myös myydä eteenpäin kasvattajalta toiselle eläkkeelle päästämisen sijaan, jolloin pentuemäärät kohosivat korkeammiksi kuin mitä nykyään pidetään järkevänä. Lisäksi joidenkin kollien jälkeläismäärät alkoivat nousta liian suuriksi, ja sitä pyrittiin rajoittamaan.

Varhaiskastraatiota ei vielä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa ollut käytössä, joten myös ragdollien rekisteröimätön kasvatus laajeni ja muodostui isoksi ongelmaksi rodulle. Pentuja teetettiin kissoilla, jotka eivät olleet siitoskelpoisia, ja näiden sairaat pennut toivat huonoa mainetta koko rodulle.

Bicolour-kuvio hyväksyttiin kattojärjestössämme FIFe:ssä ragdollien kuvioista ensimmäisenä (1991). Vuodesta 1997 lähtien virallisen aseman saivat myös colourpoint-ragdollit ja vuodesta 1999 lähtien mitted-kuvioiset. Punainen, creme, kilpikonna-väritys sekä tabby-kuvio hyväksyttiin vuonna 2005.

Colourpoint- ja mitted-kuvioisia kissoja on käytetty kasvatuksessa ja niitä on syntynyt täällä aivan alusta lähtien, mutta ensimmäinen punainen ragdoll rekisteröitiin Suomeen vasta vuoden 2003 tammikuussa. Pian punaisia kissoja tuotiin muitakin ja punaisella värillä kasvatus pääsi vauhtiin.

Punainen väri on saatu rotuun risteytyksillä persialaiskissojen kanssa, ja 90-luvulla tehtiin maailmalla muitakin roturisteytysprojekteja esimerkiksi pyhä birma -rodun ja perinteisten balineesien kanssa. Niiden myötä rotuun saatiin uusia värejä ja samalla sukusiittoisuutta alemmaksi. Vuosituhannen vaihteessa alettiin tämän vuoksi puhua perinteisestä ja epäperinteisestä kasvatuksesta. Perinteisessä ragdoll-kasvatuksessa sukutauluun ei hyväksytä lainkaan roturisteytyksiä.

Ensimmäinen lilan värinen Suomeen tuotu ragdoll, EP IC Ragnarok’s Heart Breaker (s. 17.6.1994), teki hienon näyttelyuran, mutta ei saanut täällä jälkeläisiä. Ensimmäinen Suomessa syntynyt suklaan värinen ragdoll oli Tiridoll’s Anrietta (s. 16.3.1995), mutta on hyvä muistaa, että ennen dna-testejä suklaan erottaminen ruskeasta väristä oli vaikeaa. Siksi myös vaaleiksi jääneet ruskeat ragdollit monesti rekisteröitiin suklaan värisinä, jos niiltä vain löytyi molemmilta puolilta monen sukupolven takaa joku suklaan värinen esivanhempi.