Kissanpennun hankinta ei saisi koskaan olla impulssiostos. Kissalle on pystyttävä tarjoamaan pysyvä ja turvallinen koti koko sen eliniäksi, eikä siitä saa tulla kaveripiirin tai lähisuvun heittopussia. Siksi asiaa on syytä miettiä terveellä järjellä. Olenko valmis kantamaan vastuun kissasta jopa 20 vuoden ajan senkin jälkeen, kun suloisesta pennusta on kasvanut aikuinen?

Yhtä lailla täytyy miettiä, miten kissa sopii omaan elämäntyyliin. Vaikka kissaa ei tarvitse päivittäin ulkoiluttaa, se ei ole koiraa helpompi lemmikki. Siinä missä koiran voi kätevästi ottaa mukaan mökkireissulle tai automatkalle vähän kauemmaksikin, kissan kuljettelu lomamatkoille ei välttämättä onnistu. Silloin on syytä olla tiedossa hyvä hoitopaikka tai luotettava hoitaja, joka tulee kotiin vähintään kaksi kertaa päivässä.

Eikä riitä, että hoitokuviot toimivat seuraavat viisi vuotta anopin tai perheen teinien avulla. Hoitajaa voidaan tarvita sen jälkeenkin. Anoppi vanhenee ja teinit voivat muuttaa kauas lapsuudenkodistaan.

Ragdolleja pidetään melko rauhallisina, mutta pelkkä sohvaperunan rooli  ei ole hyväksi niillekään. Jotta kissa pysyisi kunnossa ja lihakset kimmoisina, se tarvitsee liikuntaa. Ragdollin houkutteleminen leikkiin ja liikuntaharrastukseen jää omistajan tehtäväksi. Kunhan aloittaa heti pentuna, myös ragdollin kanssa voi ulkoilla ja harrastaa mielin määrin.

Jos ragdoll tuntuu juuri omalta rodulta ja elämäntilanne on pennun ottamiselle sopiva, on aika kartoittaa kasvattajia. Tältä sivustolta löydät listan suomalaisista, Suomen Ragdoll-kissayhdistykseen kuuluvista ja pentunsa Kissaliittoon rekisteröivistä kasvattajista.

Kasvattajien aktiivisuus vaihtelee paljon. Joillakin on pentueita monta vuodessa, toisille taas niitä syntyy vain harvakseltaan. Pentujen määrä ei kuitenkaan kerro mitään kasvattajan taidoista, osaamisesta tai vastuullisuudesta. Näiden seikkojen selvittämiseen ostajan on syytä paneutua tarkasti, jotta saa sen mitä etsii: terveen, hyvin sosiaalistetun ja luottavaisen pennun.

Tämän sivun lopussa olevan pennunostajan kysymyslistan avulla selvität, kuinka hyvin kasvattaja on paneutunut pennun terveyteen liittyviin seikkoihin ja miten sen elämä ensimmäisten kuukausien aikana on lähtenyt sujumaan. Kaikkia epäkohtia ei voi korjata myöhemmin, vaikka kuinka hellisi, hoivaisi ja rakastaisi kissaa.

Kasvattajan kanssa on myös hyvä syntyä jonkinlainen yhteinen aaltopituus, sillä kasvattajan puoleen täytyy voida kääntyä myöhemminkin, jos tulee vastoinkäymisiä. Aina voi tapahtua yllättäviä tapaturmia tai sairastumisia, ja silloin kasvattajalta saa arvokkaita neuvoja tai ainakin henkistä tukea.

Ostaja haluaa löytää hyvän kasvattajan, ja kasvattaja haluaa myydä suloisen pentunsa ostajalle, johon voi luottaa. Niinpä ostajan tulee varautua antamaan itsestään heti aluksi hyvä vaikutelma.

Jos on tosissaan liikkeellä, kannattaa kertoa melko tarkkaan itsestään ja perheestään, elämäntilanteestaan ja miten asuu. Kasvattajan täytyy ajatella kissan parasta, koska kissa voi joutua maksamaan kalliisti hänen virheestään kodin valinnassa.

Lapsiperhe voi olla kissalle oikein hyvä paikka asua, koska virikkeitä ja leikkiseuraa riittää. Mutta jos pieniä lapsia on useita, kasvattaja joutuu miettimään, mahtuuko pentu enää sekaan vai jääkö se lapsilauman jalkoihin. Sama koskee kotia, jossa on monta eläintä jo valmiiksi. Aina niiden kemiat eivät kohtaa uuden tulokkaan kanssa.

Tulevan kodin talouden tulee olla niin vakaa, että tulot riittävät kissan hoitamiseen – tapahtui sille mitä tahansa. Tai sitten pitää olla varaa ottaa kissalle vakuutus, joka korvaa ikävät yllätykset.

Jos kasvattaja tenttaa ostajaehdokkaan asioita tarkkaan, se on hyvä merkki ja kertoo siitä, että kasvattaja haluaa löytää pennuilleen juuri oikeat kodit.

Pentuaika ennen uuteen kotiin muuttoa on kaikkein tärkeintä sosiaalistumisen aikaa. Silloin pentujen tulisi saada paljon käsittelyä ja ihmiskontakteja, jotta ne oppivat luottamaan ihmisiin ja kasvavat sosiaalisiksi. Ihanteellinen kasvuympäristö pennuille ei välttämättä ole päivät töissä olevan yksinasujan hiljainen koti, jossa ei käy juuri koskaan vieraita. Pentujen on hyvä tottua erilaisiin kodin ääniin ja siihen, että ihmisiä tulee ja menee.

Varsinkin jos on jo eläkkeellä, ostajan on hyvä miettiä, kuinka pitkään omat voimavarat riittävät pennusta tai nuoresta kissasta huolehtimiseen. Hyvä vaihtoehto pennulle on uutta kotia tarvitseva aikuinen tai vanheneva kissa. Se voi tulla esimerkiksi kodista, jossa joku perheenjäsenistä on allergisoitunut kissoille tai kissojen kesken on tullut riitaa, ja jollekin niistä joudutaan liian stressin välttämiseksi etsimään uusi koti.

Kodinvaihtaja on yleensä jo hyvin tavoille oppinut kissa, joka ei enää viitsi riehua pennun tavoin. Varsinkin seniori-ikäinen kissa voi olla hyvinkin läheisyyttä kaipaava ja viihtyä sylissä paljon nuorta kissaa paremmin.

Kannattaa kysellä tarkkaan, millaisiin ruokiin kodinvaihtaja on tottunut ja millaiset sen päivärutiinit ovat. Samoin on hyvä selvittää, onko kissalla ollut joitain terveysongelmia ja missä kunnossa sen hampaat ovat, koska näistä voi tulla kustannuksia myöhemminkin.

Mitään terveystakuuta ei aikuiselle kissalle voi tietenkään antaa sen enempää kuin pennullekaan. Olisi kuitenkin hyvä käyttää kissa eläinlääkärin tarkastuksessa ennen muuttoa uuteen kotiin, jotta ostajalle ei heti tule kalliita yllätyksiä.

6 Kysymystä kasvattajalle:

Vastuullinen kasvattaja vastaa mielellään näihin kysymyksiin. Jos et saa kunnollista vastausta, on parasta etsiä toinen kasvattaja.

1. Onko pennulla ollut pentuaikana sairauksia ja miten ne on hoidettu?

Ohimenevät pikkuripulit ovat yleisiä, mutta pennun täytyy olla terve, kun se luovutetaan.

2. Onko pennun vanhemmille tehty sydän- ja munuaisultra?

Tämä ei ole pakollinen, mutta näin varmistetaan, ettei siitokseen käytetä kissoja, joilla on havaittu muutoksia sydämessä tai munuaisissa.

3. Onko pennun esivanhemmilla ollut jotain merkittäviä sairauksia?

Esimerkiksi sydän- ja munuaissairaudet voivat periytyä ja taipumuksen hammassyöpymään uskotaan olevan perinnöllistä.

4. Mikä pennun sukusiitosaste on?

Suomalaisten ragdollien keskimääräinen sukusiitosaste on 3,45 % (10 sukupolvella). Serkusparituksen sukusiitosaste on 6,25 %, jonka tulisi olla ehdoton maksimi. Jos sukusiitosaste on yli 10 %, perinnöllisten sairauksien riski lisääntyy huomattavasti.

5. Millaista ruokaa pentu on saanut?

Kissa syntyy noin 100 gramman painoisena ja on luovutettaessa noin kaksikiloinen. Näin valtavaan kasvuun se tarvitsee laadukasta ruokaa saadakseen kaiken tarvitsemansa. Pentuaikaista puutostilaa on vaikea korjata myöhemmin.

6. Miten pentu on sosiaalistettu?

Kissan tulee ennen luovutusta tottua ihmisiin, käsittelyyn ja kodin ääniin. Se ei saisi säikkyä vieraita eikä varsinkaan purra tai sähistä, kun sitä lähestytään tai silitetään.