Ragdoll-rodun geneettisesti melko kapea alku aiheutti vielä 90-luvulla ragdollien korkeat sukusiitosprosentit. Sukusiittoisuutta lisäsi myös se, että varsinkin näyttelykissojen ulkomuotoa pyrittiin melko yleisesti parantamaan yhdistämällä menestyksekkäitä lähisukulaisia.

Sukusiittoisuus nosti esiin erilaisia perinnöllisiä sairauksia, ja erityistä huolta aiheutti sydänsairaus hypertrofinen kardiomyopatia (HCM). Sairaus on dominoivasti periytyvä, mutta sillä on epätäydellinen penetranssi eli virheellisen geenin ainoastaan toiselta vanhemmista perineistä kissoista vain pieni osa sairastuu. Jos sen sijaan pentu saa HCM-geenin molemmilta vanhemmiltaan, se yleensä menehtyy varhain.

Ennen kuin HCM-geenitesti vuonna 2007 saatiin käyttöön ei ollut lainkaan harvinaista, että nuori ragdoll menehtyi yllättäen sydänkohtaukseen. Sairautta yritettiin torjua ultraamalla siitoskissojen sydämet, mutta tällä tavoin saatiin karsittua vain aikaisin ilmenneet muutokset. HCM-geenin kantajia ei yleensä voitu ultrauksella tunnistaa. Kun kissoja päästiin lopulta testaamaan, huomattiin että Suomen ragdoll-kannasta jopa 34 prosenttia oli HCM-geenin kantajia.

Geenin kantajien harkittu karsiminen kasvatuksesta parin sukupolven aikana onnistui, ja rodussa vältyttiin pullonkaulalta, joka aiheutuu liian nopeasta geneettisen materiaalin supistumisesta ja saattaa nostaa esiin uusia perinnöllisiä sairauksia. Nykyään HCM-geenin kantajia ei kuitenkaan ole enää mitään syytä käyttää kasvatuksessa.

Muita harvinaisempi HCM-muotoja tulee esiin satunnaisesti. Näihin ei ole geenitestiä, ja siksi siitoskissojen sydänultra on tärkeä.

Toinen ragdollien yleinen terveysongelma oli 2000-luvun alussa munuaissairaus refluksi nefropatia. Sittemmin se saatiin siitoskissoja ultraamalla ja sukusiitosta välttämällä vähenemään,  mutta nyt tapausten määrä vaikuttaisi olevan taas hiljalleen kasvamassa. Tämän vuoksi siitoskissoilla myös munuaisten ultraus on edelleen tärkeää. Ultrauksella varmistetaan lisäksi, että kissalla on molemmat munuaiset ja ne ovat normaalin kokoiset.

Munuaiset ovat kaikkien kissojen heikko kohta, ja on melko yleistä, että ne alkavat pikkuhiljaa rappeutua kissan ikääntyessä. Tämä ilmenee muun muassa munuaisten vajaatoimintana. Siksi viimeistään toiselle vuosikymmenelle tullessa kissan terveystarkastukseen olisi hyvä sisällyttää säännöllinen verikoe, josta näkyvät myös munuaisarvot. Munuaisten toimintaa on mahdollista tukea erityisruokavaliolla.

Helsingin yliopistossa tehtiin vuonna 2016 laaja Kissojen terveystutkimus, jossa oli mukana 20 eri rotua sekä verrokkiryhmänä kotikissoja. Yleisimpiä kaikilla kissoilla olivat hammassairaudet. Ragdolleilla mitkään sairaudet eivät erityisesti korostuneet. Tutkimusraporttiin voi tutustua tästä

Vuonna 2016 ragdoll-kasvattajat Pohjoismaissa ja muualla maailmassa kohtasivat uuden ongelman: varsinkin Ruotsissa, mutta myös Suomessa ja muuallakin alkoi syntyä kääpiöpentuja, jotka jäivät nopeasti kehityksessä jälkeen sisaruksistaan ja lopulta menehtyivät ennen puolen vuoden ikää.

Kun asiaa tutkittiin, mutaation pääteltiin syntyneen 2000-luvun alussa kissassa nimeltä Patriarca Gucci. Kyseistä naarasta ja sen pentuja oli käytetty paljon kasvatuksessa, ja jälkeläisiä oli runsaasti erityisesti Pohjoismaissa.

Kääpiöpentu syntyy, kun kissa perii kääpiögeenin molemmilta vanhemmiltaan. Jos se saa geenin vain toiselta vanhemmaltaan, se ei sairastu, mutta voi siirtää geeniä eteenpäin omille jälkeläisilleen.

Kääpiögeeniä on tutkittu useita vuosia Ruotsin maataloustieteiden yliopistossa (SLU) ja tiedotteiden mukaan geeni olisi nyt löytynyt, mutta ennen kuin tutkimus on saatu julkaistua, geenitestiä ei  saada eteenpäin.

Toistaiseksi kasvattajien pitää siis tutkia tarkkaan sukutauluja, ettei kahta potentiaalia kääpiögeenin kantajaa vain vahingossa pariteta. Kääpiöpennun syntymä on aina ikävää kasvattajalle, mutta vielä kurjempaa se on, jos sairautta ei huomata ennen luovutusta ja pentu menehtyy pian uuteen kotiin päästyään.

Aivan kuten alkuvuosina, sukusiittoisuuden pitäminen matalana on edelleen yksi tärkeimmistä päämääristä. Sukusiitoksen keskiarvo nykyään syntyvissä pentueissa on 3,45 % ja jotta rotua saataisiin parannettua, yhdistelmien sukusiitosasteen tulisi 10 sukupolvella jäädä tämän keskiarvon alle. 

Rodun terveyttä voivat pitää yllä myös valistuneet pentujen ostajat. Mitä useampi ostaja muistaa tarkistaa, että pennun vanhemmille on tehty sydän- ja munuaisultrat, eikä sukusiitosaste ole noussut liian korkeaksi, sitä enemmän myös kasvattajille muodostuu painetta ottaa terveysasiat vakavasti käytännön kasvatusvalinnoissa.

Tärkeitä linkkejä

Pawpeds (RAG)

Ragdoll-sukutaulutietokanta

Omakissa

Kissaliiton omakissa-palvelu, josta löytyy mm. sukutauluja ja terveystietoja

Geenitutkimus

Kissojen geenitutkimusta tehdään Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen alaisuudessa.